Toimitus
VPS jatkaa tälläkin kaudella Petri Vuorisen johdossa. Vuorinen on tehnyt seurassa pitkäjänteistä työtä ja tuntee seuran, kuin oman kotinsa. VPS on palannut ylitsevuotavasta pallonhallinnasta realismin pariin. Joukkueen pelaajat eivät pysty toteuttamaan Barcelonan tasoista pallonhallintaa. Tämän realismiin palaamisen myötä myös sarjasijoitus viime kaudella oli niinkin hyvä, kuin kuudes.
VPS:n osakeanti-ilmoitus tarkoittaa käytännössä sitä, että seuran kassasta alkaa pohja paistamaan. Tilanne ei kuitenkaan taida olla aivan niin katastrofalinen, kuin mitä olisi voinut ajatella. Onko tosiaan kyse siitä, että seurassa olisi ruvettu toimenpiteisiin jo hyvissä ajoin. Tästä viitteitä antaa ainakin ilmoituksen jälkeen julkistettu Hampus Holmgrenin sopimus. Lisäksi joukkue pääsi pelaajasopimukseen Samba Sillahin kanssa, joka on esiintynyt joukkueen paidassa tosin jo tammikuusta lähtien.
Holmgrenista puhuttaessa on kyse hyvän luokan hankinnasta. 23-vuotias laitapuolustaja on kerennyt pelaamaan jo kymmenen ottelua Allsvenskanissa ja 50 ottelua Superettanissa. Vaasaan mies palasi Norjan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, eli OBOS-ligaenissa pelaavasta Levangerista. Hyökkäävä laitapuolustaja sopiikin Vuorisen pelitapaan, kuin koira kenneliin.
VPS:n heikkous on odotetustikin miehistön kapeus. Timi Lahden on pysyttävä terveenä suurin osa kaudesta, jotta Vaasalaisten puolustus pysyy ryhdissään. Järkyttävän kovana taistelijana tunnettu Lahti ei enään ole sarjan nopeimpia puolustajia, mutta vierellä pelaavat nuoret miehet Eero-Matti Auvinen tai Jonas Häkkinen pystyvät kyllä hoitamaan kilpajuoksuelementtiä vaasalaisten puolustuksessa.
Vaasalaisten onneksi Steven Morrissey on talven aikana ollut jopa häikäisevän hyvä. Mies tuntuu tekevän uutta nousua ainakin Veikkausliigan huipulle ja se tekee hyvää VPS:lle, joiden miehistössä ei liikaa ole viimeistelytaitoa. Myös Kreikkalainen Kostas on mielenkiintoinen hankinta, joka voi pelata laitahyökkääjänä tai kärjessä. Tehotilastoista katsottuna mies ei kummoiselta näytä, mutta kentällä hän on esiintynyt pirteästi.
Vaasalaisten pelitapa on mukavaa katsottavaa. Joukkue pyrkii pitämään palloa, mutta jo viime kaudella pallosta osattiin pakon edessä myös luopua. Hyvin mennyt Suomen Cup antaa joukkueelle moraalisesti hyvät asetelmat sarjan avaukseen ja Vuorisen pelitapa on pelaajistolle tuttu. Lisäksi maalivahti Martin Kompalla on ollut loistava talvikaudella
Mikäli keskikentän moottori Sebastian Strandvall pysyy terveenä Morriseyn, Lahden ja Holmgrenin ohella tulee VPS olemaan kokolailla vaikea vastustaja kaikille. Joukkueelle saattaa muodostua muodostua suuriakin ongelmia, mikäli joukkueen eteen osuu loukkaantumissuma, sillä seuran rahakirstussa ei taida olla varaa paljoa korvaajia hankkia.
Vuorinen on mies paikallaan ja Vaasalaiset pystyvät nykyään pelaamaan jo pisteistäkin. Odotettavissa on odotuksiin nähden hyvä kausi ja joukkue kuulukoon kaiken jälkeen alempaan keskikastiin.
Rovaniemellä kauden alkaessa odotukset ovat korkealla varsinkin, kuin valmentaja Toni Koskelan debyyttikausi onnistui täydellisesti joukkueen napatessa hopeamitalit. Moderni valmentaja osoitti viime kaudella olevansa hyvä kehittämään nuoria pelaajia ja ohuella materiaalilla kauteen lähtevät rovaniemeläiset tarvitsevat nuorten pelaajien tulitukea tälläkin kaudella.
Joukkueen miehistön tärkeimmät palaset on helppo nimetä. Maalivahdin hanskoja roikottava Antonio Reguero kuuluu sarjan parhaimpien maalivahtien joukkoon ja saattaa olla jopa koko sarjan paras pelipaikallaan. Viime kaudella jo sarjan tärkeimpiin yksittäisiin pelaajiin kuuluva Taye Taiwo taas on välttämätön lenkki RoPS:n puolustuksessa. Toisaalta tänä talvena pelatuissa harjoitusotteluissa on tarjolla jonkunverran puolustavampaa roolia, joka toisaalta tuhoaa Taiwon yhtä parhaista aseista, eli todella tarkkaa vasemman jalan keskitystä.
Keskikentän pelinrakentelusta vastaava Lucas Lingman on taas tilanteiden rakentelussa paljon vartiana. Sergio Llamasin kanssa keskikentän ylemmässä roolissa välillä vuorotteleva ja välillä yhtä aikaa häärivä Lingman on todella älykäs pelaaja, joka välillä tekee todella yllättäviä ja hienoja ratkaisuja. Väläytysten lisäksi myös Lingman on pystynyt nostamaan peruspelaamisen tason sarjan kärkipelaajien tasolle.
Kärjessä RoPS luottaa Aleksandr Kokkoon, kuin pässi suuriin sarviinsa. Jo 62 Veikkausliigamaalia painanut Kokko olisi tälläkin kaudella lähes 20 maalin mies, jos kuviteltaisi miehen pelaavan koko kausi. Totuus kuitenkin on valitettava, että Kokon osalta jo 15 ottelua täysin terveenä olisi hyvä asia.
Kokon ollessa poissa on ykkösvaihtoehtona kärkeen 17-vuotias Matias Tamminen. Loistavan talven pelannut Tamminen on kuitenkin ehkä ikänsäkin puolesta hieman ailahteleva pelaaja ja saattaa hukkua unholaan sarjan parhaimpien puolustajien seassa.
RoPS:n miehistö on hyvä, mutta todella kapea. Menestys on myöskin monen pelaajan varassa, joiden näytöt sarjan kärkipelaajina ovat yhden kauden mittaisia. Edellisen kauden hurmoksessa pelannut joukkue saattaakin ajautua vähän “mestaruus krapulan” kaltaiseen vaiheeseen ja silloin mitataan tosissaan myös valmentaja Koskelan kykyjä.
RoPS taistelee tosissaan pääsystä ylempään loppusarjaan. Tiukassa keskikastissa joku on pudotettava sijalle seitsemän ja miehistön kapeuden takia valintani osui tällä kertaa Rovaniemelle. Ei olisi jättiyllätys kuitenkaan, vaikka RoPS taistelisi mitallista kauden päättyessä. Mitali on kuitenkin jo melkoisen venymisen takana.
