Toimitus
SJK lähtee ensimmäiseen kokonaiseen kauteensa Alexei Eremenkon alaisuudessa kokolailla sekalaisista asetelmista. Joukkueen miehitys on sarjan kovimpia ja toisaalta se on luonnollistakin joukkueelta, joka operoi sarjan toiseksi suurimmalla pelaajabudjetilla. Toisaalta pelilliset esitykset eivät todellakaan vakuuta vielä ketään.
SJK:n pelaaminen Suomen Cupissa oli jotenkin kummallista. Eremenkon joukkue makasi esimerkiksi KPV:tä vastaan välillä todella syvällä omalla kenttäpuoliskollaan ja mieleeni onkin hiipinyt pelko, että Eremenko ei pääsisi vieläkään irti omasta “altavastaaja pelitavastaan”. Onko SJK:sta muodostumassa tälle kaudelle vastahyökkäys joukkue? Mikäli näin on saattaa ongelmia syntyä heti alkukaudesta.
SJK:n vahvuus on joukkueen keskikenttä. Mostagh “Mosa” Yaghoubi kuuluu koko sarjan parhaisiin pelaajiin pelipaikallaan. Lisäksi tukea Mosalle antavat sarjan parhaisiin pallonriistäjiin kuuluva Mehmet Hetemaj ja valmentajan oma poika Sergei Eremenko, jonka syöttövalikoima on sarjan kärkipäätä. SJK:n ongelma saattaakin olla se, että jos Eremenko senior peluuttaa joukkuettaan syvällä omassa päässä valuvan Yaghoubin ja Sergei Eremenkon vahvuudet enemmän tai vähemmän hukkaan.
Myös puolustuspää on joukkueella paperilla kunnossa. Mihkel Aksalu hoitaa maalivahdin tontin mallikkaasti ja puolustus on nimellisesti varsin mallikasta tasoa. Dani Hatakka, Jarkko Hurme, Joel Mero ja Boris Kadio on varmasti tuttuja nimijä kaikille Veikkausliigaa ja suomalaista jalkapalloa seuraaville ihmisille.
Hyökkääjien suhteen onkin sitten mielenkiintoisempi tilanne. Islannin pääsarjasta saapunut Dion Acoff on varmaan sarjan nopein pelaaja. Huhujen mukaan satasen alle 12 sekunnin pinkova jenkki pitää nimissään monia yhdysvaltalaisten jalkapalloilijoiden nopeusennätyksiä. Tulosta tuli Islannin pääsarjassa, mutta sieltä saapuminen Veikkausliigaan on iso askel. Aika näyttää osaako Acoff tehdä muuta kuin juosta kovaa.
Ykköskärjen tonttia ollaan ojentamassa hyvin ilmeisesti Billy Ionssille. Englantilaiskärki onkin temponut Veikkausliigassa jo 25 maalia urallaan, mutta mies on ollut valitettavan paljon loukkaantuneena tai puolikuntoisena. Mikäli Ions ei pysty pelaamaan tippuu isot saappaat vasta 17-vuotiaalle Jeremiah Strengille. Hyvänä viimeistelijänä Streng pystyy tekemään maaleja, mutta kokonaisvaltaisen pelaamisen kanssa on nuorukaisella vielä hieman tekemistä. Kuitenkin hyvä vaihtoehto vaihdosta kentälle tulevaksi ottelun ratkaisijaksi.
SJK:n miehitys on vakuuttava, mutta pelaaminen ei. Kenraaliharjoitus TPV:tä vastaan toi sentään voiton, mutta 1-0 tulokseen päättynyt ottelu ei vielä antanut kauheasti aihetta riemuun Seinäjoella. Nähtäväksi jää millaisen pelitavan Eremenko senior joukkueelleen kehittää. Mikäli alkukaudesta ei tule tulosta saattaa mies joutua etsimään itselleen uuden työpaikan jo ennen juhannuskokkojen sytyttämistä.
KPV:n kanssa samalla pelaajabudjetilla kauteen starttaava Ilves on hyvä osoitus siitä, mitä hyvä seuratyö tuo tullessaan. Jo jonkin aikaa loistavaa juniorityötä tehnyt seura on saanut ajettua pelaajiaan seuraavalle tasolle ja se on myös lisännyt Ilveksen vetovoimaa pelaajamarkkinoilla. Myöskin loistavana pelaajien kehittäjänä tunnettu Jarkko Wiss on mies jonka alaisuudessa on aina mahdollisuus kehittyä pelaajana.
Ilveksen ehkä suurin erikoisuus on yleisesti onnistuneet ulkomaan hankinnat. Varsinkin Afrikasta Tampereelle matkanneet vahvistukset ovat olleet vuosien varrella varsin päteviä. Tälläkin kaudella heitä nähdään Tammelassa viisi kappaletta ja heiltä tarvitaan jälleen onnistumisia, että tie ylempään loppusarjaan aukeaisi.
Ilveksen joukkue ei juurikaan nimillä prassaile, mutta tarvittava määrä taitoa joukkueesta löytyy. Seinäjoella epäonnistunut Emile Paul Tendeng palasi jälleen Tampereelle ja pelaaminen tuntui alkavan luonnistuun heti päivästä yksi alkaen. Keskikentän pelintekijä tuo myös hivenen lisää maalintekovoimaa, mikä tulee varmaan nousemaan Ilveksen tämän kauden isoimmaksi ongelmaksi. Myös Lauri Ala-Myllymäen jatko seurassa oli varmasti pieni, mutta myönteinen yllätys Ilveksen kannattajille.
Puolustuskin tupsukorvilla on kunnossa ja topparin tontille on luvassa myös pientä kilpailua. Baba Mensah ei varmaankaan joudu tähän kilpailuun osallistumaan, vaan hän toimii puolustuksen johtajana maalivahti Mika Hilanderin kanssa. Toisen topparin paikasta kilpailua käyvätkin Ilveksen omat kasvatit Tatu Miettunen ja Diogo Tomas. Terve kilpailuasetelma saattaakin nostaa toisen omista pojista jälleen täysin uudelle tasolle.
Hyökkäyspäässä onkin sitten virtahevon kokoinen kysymysmerkki. Maalinteosta suurin vastuu kaadetaan selkeästi viime kaudella kahden pelin jälkeen loukkaantuneen Tiemoko Fofanan ja Serbiasta saapuneen Ghaanalaisen Samuel Afumin niskaan. Molemmilla taidot riittää maalejen mättämiseen, mutta loukkaantumisten osaltakin historiaa riittää. Fofana on saanut itsensä kuntoutettua kokolailla täyteen pelikuntoon, mutta Afum on kärsinyt loukkaantumisista pitkin talvea.
Kun mietitään Ilveksen historiaa näiden hankintojen osalta voitaisiinkin veikata, että tämä kaksikko on loistava ja pelot maalinteko-ongelmista voidaan kuopata ennen helteiden alkua, mutta mikäli näin ei käy on Ilves suurissa ongelmissa nimittäin Jesse Huhtala ja Eemeli Raittinen eivät vielä ole miehiä, joiden niskaan voidaan kaataa suurta vastuuta maalien mättämisestä.
Ilveksessä tehdään tällä hetkellä monia asioita oikein. Wissin johtamasta valmennustiimistä saa ulospäin kuvan, että roolitus valmennuksessa on selkeä ja jokainen on tekijämies paikallaan. Ilves nauttiikin varmasti jälleen taktisesta edusta montaa vastustajaa vastaan. Totuus on kuitenkin se, että joukkueen resurssit eivät taida vielä riittää siihen, että Tammelassa juhlittaisi mitalia kauden päätteeksi.
