Toimitus
Vesa Vasaran alaisuudessa kauteen lähtevä Honka on tehnyt viime vuosina pitkäjänteistä työtä ja sitä halutaan myös jatkaa. Tästä kertoo Vasaralle ennen kauden alkua leivottu pitkä jatkopahvi. Vasaralle alkava kausi on kolmas Hongassa ja jokainen kausi on ollut aina entistä parempi ja samaa on odotettavissa tältäkin kaudelta.
Hongan seuran ja joukkueen organisoinnissa on menty vuosien mittaan jo jonkin aikaa oikeeseen suuntaan ja nyt Vasaralla onkin käytössään erittäin pätevä valmennustiimi. Myös joukkueen manageri Hexi Artevan onnistui kasailemaan kaikessa hiljaisuudessa kasaan nipun jollaista ei ole HJK:n ulkopuolella nähty muutamiin vuosiin.
Monet asiantuntijat puhuvat jo siitä, että Honka voisi voittaa tällä kaudella mestaruuden, mutta niitä puheita on syytä hieman jarrutella. Totuus on se, että sarjaa ylivoimasilla resursseilla kuljettava HJK voittaa mestaruuden vielä muutamana seuraavana kautena ilman joukkueen täydellistä persmäkeä.
Hongan miehistö on kuitenkin todella hyvä. Joukkueesta löytyy Joukkueen yleisestä tasosta kertonaa se, että itseni on vaikea löytää Demba Savagen tai Gideon Baahn tasoisille pelaajille suoraa paikkaa joukkueen avauksesta. Molemmat pelaajat joutuvat pelaamaan hyvän kauden, jotta vastuuta riittäisi ottelusta toiseen. Esimerkiksi Baahn edessä topparin paikalla seisoo puolustajan johtohahmo Robert Ivanov ja itse istuttaisin toisen topparin paikalle Konsta Rasimuksen.
Julkisesti laitapakkia etsinyt Honka päätyi lopulta laitapakin sijaan hankkimaan keskikenttäpelaajan, mutta se ei ole ongelma joukkueelle. Baah pystyy kuntoon päästessää pelaamaan laidalla ja Henri Aalto ja Mikko Sumusalo täyttävät sarjan perusvaatimuksen tontillaan.
Hongan keskikenttä onkin sitten Espoolaisten menestyksen salaisuus. Keskikentän keskustan pelaajat Abel Suarez ja Javi Hervas muodostavat loistavan taisteluparin, jossa myös roolitus täsmää. Espanjan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla operoiva Suarez on tässä sarjassa pallonriistäjien eliittiä. Köyhän miehen N’Golo Kante sopii kuin nakutettu Hervasin pariksi joka on varmasti yksi sarjan parhaista pelaajista ja pystyy kantamaan vastuun pelin rakentamisesta tässä kaksikossa. Hervasin pelaamista kannaattaakin seurata tarkasti, sillä mies on kyllä loistava pelaaja paikallaan.
Hyökkäyksestä vastuuta voidaan työntää osittain Borjan Martinin niskaan. Mies on loistava pelaaja heti kärjen takana tai oikeastaan alempana kärkihyökkääjänä. Suurimmat odotukset allekirjoittanut kaataa kuitenkin Luis Silvan niskaan. MLS:n Real Salt Lakesta Honkaan tullut kärkipelaaja tulee oman näkemykseni mukaan olevaan vähintäänkin todella vaarallinen tässä sarjassa, kunhan joukkueen rutiinit tulevat miehelle tutuksi. Pienenä miinuksena Silvan kohdalla on sanottava, että mies tuli joukkueeseen aika lähellä kauden alkua.
Vesa Vasaralla on käsissään paras joukkue mitä hän on tässä sarjassa valmentanut ja sen odotetaan näkyvän myös tuloksissa. Honka on merkattu varmaan jokaisessa sarjan ennakossa toiselle sijalle ja se on kokolailla selkeäkin valinta. Joukkue on ainoa suosikki nappaamaan hopeamitalit, mikäli Inter ei Valencicin johdolla innostu aivan järjettömiin suorituksiin.
Jos joku asiantuntija ennakoisi jonkun muun joukkueen mestariksi kuin HJK:n se kertoisi ainoastaan siitä, että kyseinen henkilö ei ymmärrä jalkapallosta mitään. HJK:n menestys Suomen Cupissa oli vaatimatonta, mutta olemattomista palkintorahoista keskellä talvea pelattava Cup ei vain voi olla minkäänlainen prioriteetti yhdellekkään joukkueelle, joka haluaa olla kunnossa myös europaikoista karsittaessa. 12 kuukauden ottelukausi kun vaan ei oikein ole mahdollinen.
Mika Lehkosuon joukkueeseen istuttava “Bana-pallo” on juuri sellainen pelitapa, millä mestareiden tulee pelata. Miehistö kentällä on tasapainossa ja ottelun aikana tapahtuvat omasta toiminnasta johtuvat negatiiviset muuttujat pyritään minimoimaan. Mitä vähemmän ottelussa on sattumanvaraisuutta, sitä varmemmin HJK voittaa.
Vaisun talven jälkeen Bana palasi myös pelitavallisesti tuttuun 4-2-3-1 pelitapaan ja tällä pelitavalla joukkue tulee voittamaan tämän sarjan. Hyökkäyksestä vastaava trio Marco Bueno, Riku Riski ja Rasmus Lappalainen eivät jää kauaksi Interin sarjan vahvimmasta hyökkäyksesta. Vielä kun reservistä löytyy Eetu Vertasen tasoista vaihtomiestä, niin voihan voi.
Keskikenttä on sitä tasoa, että esimerkiksi Nikolai Alho ja Kaan Kairinen eivät välttämättä mahdu joukkueen avaavaan kokoonpanoon, sillä esimerkiksi juuri ennen kauden alkua tulleella Harmeet Singhillä löytyy vyöltä jo maaotteluita Norjan paidassa ja miehestä on kuultu melkoista hehkutusta Norjan ja Ruotsin suunnalta.
Puolustuksen sinetöi sarjan paras topparipari Rafinha ja Faith Friday Obilor. Vielä kun maalinsuulle istutetaan Maksin Rudakov on paketti selkeä ja taas on odotettavissa, että ongelmia ei ole luvassa puolustuksenkaan osalta.
HJK:n pelaajamateriaali on ylivertainen ja se pelaa sellaista jalkapalloa, joka on tarkoitettu otteluiden voittamiseen. Lehkosuo minimoi riskit ja tietää sen tosiasian, että 1-0 voitolla saa samat kolme pistettä, kuin 6-0 voitolla. HJK:lle tehdään kauden aikana ilmeisesti alle 18 maalia ja se riittää jälleen mestaruuden varmistamiseen.
