Saara
Mitä tekemistä juustonvalmistuksen sivutuotteilla on tietokoneen komponenttien sisältämän kullan kanssa? Sveitsiläisten tutkijoiden kehittämä nerokas menetelmä hyödyntää yhden teollisuudenalan sivuvirtaa toisen alan resurssien talteenotossa.
Sinunkin pelikoneessasi piilee kulta-aarre. Etenkin piirilevyt sisältävät kultaa ja muita jalometalleja siinä määrin, että elektroniikkaromun hyödyntämättä jättäminen olisi järjetöntä, kun kaivoksilla samalla louhitaan vimmatusti ympäristön kustannuksella. Mutta kuinka tämä kulta saadaan talteen vanhoista komponenteista?
Zürichiläisessä teknillisessä korkeakoulussa ei turvauduttu perinteiseen happokylpyyn, vaan he loivat proteiinisienen, joka imaisee arvokkaat hituset talteen. Miten tällainen temppu on mahdollinen?
Tutkijat valjastivat käyttöönsä heran – litkun, jota jää maidosta jäljelle, kun vaikka juustoa valmistetaan. Heraproteiinit denaturoitiin happamassa ja kuumassa säikeiksi, jotka kuivuessaan muodostivat pesusienimäisen lätyn. Elektroniikkaromu sen sijaan pääsi happokylpyyn, jonne sieni sitten upotettiin.
Sieni toimi kuin magneetti, joka veti puoleensa kultaioneja tehokkaammin kuin muita metalleja. Kun sieni lopuksi kuivattiin ja kuumennettiin, ionit pelkistyivät kultahippusiksi. Tutkijat onnistuivat saamaan 20 tietokoneen emolevyistä 450 milligramman kokoisen kultakimpaleen. Mukaan ujuttautui vain hieman kuparia, mikä teki 91-prosenttisesta hitusesta 22 karaatin kultaa.
Menetelmä ei ole pelkkää laboratoriokikkailua, vaan käytännönläheinen ja kustannustehokas osaratkaisu valtavaan sähköisen jätteen kierrätysongelmaan. Prosessissa kerätyn kullan arvo on noin 50-kertainen siihen tarvittaviin resursseihin nähden.
– Parasta on, että käytämme elintarviketeollisuuden sivutuotetta saadaksemme kultaa elektroniikkajätteestä. Mikä olisi sen kestävämpää, iloitsee professori Raffaele Mezzenga terveystieteen ja -teknologian laitokselta.
Lähde: PC Gamer / ETH Zürich Kansikuva: ETH Zurich / Peydayesh M. ym. 2024
