Sauli
Vaikka peliyhtiö Nintendo omistaa valtavan tunnettuja pelisarjoja kuten Super Mario, The Legend of Zelda ja Metroid, on oikeastaan aika yllättävää, että pelien hahmoista ei ole tehty enempää elokuvia.
Marion ja Luigin osalta yritettiin. Vuonna 1993 veljekset saivat näytellyn leffaversion, jossa he löytävät dinosaurusmaailman Manhattanin alta. Elokuva oli lähes joka aspektilla erilainen kuin lähdemateriaalinsa, peleistä tuttu värikäs maailma oli harmaa ja synkkä.
Elokuva epäonnistui niin pahasti, että Nintendolle jäi kolmekymmentä vuotta kestänyt trauma jättää elokuvien tekeminen muille. Viimein tuli aika yrittää uudelleen, ja nyt peliyhtiö on julkaissut yhdessä Illumination studion (mm. Itse ilkimys) kanssa uuden animoidun The Super Mario Bros. -elokuvan.
Ajoitus on osuva. Ennen niin haukutut peli- ja videopelifilmatisoinnin elävät mahdollisesti kultakautensa alkua. Viime vuosien aikana tehdyt kaksi Sonic the Hedgehod -elokuvaa ovat tuottaneet omaisuuden, vastikää julkaistu Last of Us -televisiosarja on rikkonut katsojaennätyksiä ja vain viikkoa ennen The Super Marion ensi-iltaa julkaistiin Dungeons & Dragons -maailmaan sijoittuva elokuva.
The Super Mario Bros. -elokuvan juoni on välittömästi tuttu kaikille pelejä pelanneille. Kilpikonnien johtaja Bowser juonii maailmanvalloitusta, ja häntä vastustaa Sienimaailman johtaja, vakuuttava prinsessa Peach, joka on saanut enemmän roolia ja persoonaa kuin peleissä.
Samaan aikaan New Yorkissa veljekset Mario ja Luigi yrittävät saada käyntiin putkimiesyritystään. Vaikeaa on: Isä ei firmaan usko, paikallinen kovis kiusaa ja keikkoja ei tunnu löytyvän. Kun Brooklynissa puhkeaa tulva, kaksikko ajautuu korjaushommissaan maanalaiseen portaaliin, vihreään putkeen, joka vie heidät Super Mario -todellisuuteen.
Mario päätyy Sienimaailmaan, ja yhdessä Peachin kanssa hän yrittää sotkea Bowserin suunnitelmat ja löytää synkkään maahan joutuneen veljensä. Eli tällä kertaa ei pelastetakaan prinsessaa vaan broidi ja Sienimaailma.
Juonen vuoksi The Super Mario Bros. -elokuvaa ei kannata mennä katsomaan, sillä se toimii lähinnä kevyenä kehyksenä tapahtumille; hahmot eivät juuri alkuasetelmista syvene eikä syvempää merkitystä tarinasta kannata etsiä. Elokuvan idea onkin muualla, siellä, missä pelienkin: hauskuudessa, viihdyttävyydessä ja mielikuvituksellisessa vauhdikkuudessa.
Aikusille ja Mario-pelejä pelanneille nostalgiaa ja viittauksia tulee tavattoman paljon. Ajetaan Mario Kart -autoilla, tavataan keskeiset sarjan hahmot, syödään Power Up -sieniä ja ammutaan tulikukalla. Toimintakohtauksissa kamera liikkuu niin, ettei yksikään tuttu este-elementti tai peleistä tuttu kuvakulma jää huomaamatta. Menoa ja melskettä rytmittää mageat elokuvaversiot tutuista Mario-musiikkikappaleista. Lapsia elokuva varmasti viihdyttää, samalla tutustuttaen legendaariseen pelisarjaan, jos se ei ole ennestään tuttu.
Elokuva ei tarjoakaan tuttuun formulaan mitään uutta, vaan tiivistää puolitoistatuntiseen kaiken jo tiedetyn Super Mario -sarjasta. Se on varmasti ollut tekijöiden tarkoituskin.
Elokuvan heikkous on juurikin tarina, jonka vähätkin vakavat hetket keskeytyvät jälleen uuden toimintakohtauksen myötä. Vain muutamilla lisäminuuteilla kestoon, olisi elokuva ollut vähemmän pinnallinen, nyt hahmoilla ei ole tilaa jakaa ajatuksiaan ja käsitellä tapahtumia. Lisäksi siinä missä sävelletty musiikki on kultaa, on kliseisten 80-luvun rock-biisien käyttö elokuvassa irrallista.
Englanninkielisen version ääninäyttelijöiden valinnat aiheuttivat ennakkon kalabaliikkia. Chris Prattin näyttelemä Mario ei puhu tutulla italian-aksentilla, ja elokuvan näkemisen jälkeen se lienee olleen oikea ratkaisu. Ääninäyttelijät ovat kaikki kelpoja, mutta shown varastaa Jack Blackin esittämä, Peachin rakkauden perään haikaileva Bowser, joka hahmona herää kaikista eniten valkokankaalla eloon.
Elokuva tullee menestymään ja saamaan jatkoa, Nintendolle on varmasti helpotus saada vihdoinkin kunnon elokuva hahmoistaan ulos. Ehkä edessä on kokonainen elokuvasarja Nintendon maailmoista, The Super Mario Bros. -elokuvan jälkeen suunnitelma kuulostaisi oikeastaan aika hyvältä.
