SEURAA MEITÄ:
×

COUNTER STRIKE

ETUSIVU / COUNTER STRIKE
Pelaajatcom-haastattelu: “Missä lupaavat pelaajat ovat?” – Aleksib kertoo Suomi-CS:n nykytilasta
  • Sauli
    Rautiainen

Pelaajatcom-haastattelu: “Missä lupaavat pelaajat ovat?” – Aleksib kertoo Suomi-CS:n nykytilasta

julkaistu: 28.06.2022 18:00

G2:n kapteeni Aleksi “Aleksib” Virolainen on tällä hetkellä ainoa suomalaispelaaja CS:GO:n maailman ranking-listan parhaan kolmenkymmenen joukossa.

Suomalaisia oli Counter-Striken kansainvälisellä huipulla runsain mitoin vielä pari vuotta sitten. Tuoreessa muistissa ovat ENCEn suomalaiskokoonpanon Katowicen majoreihin kulminoitunut menestystarina, HAVUn Flashpoint-turnauksen pronssisija, Jesse “Zehn” Linjala GODSENTissa (myöh. FPX), Otto “Ottond” Sihvo CR4ZYssa (myöh. C0ntact) ja Miikka “Sunny” Kemppi Mousesportsissa.

Virolainen istui Pelaajatcomin kanssa alas keskustelemaan Suomen CS-skenen nykytilanteesta kesäkuun puolivälissä. Voit lukea aiemman haastattelun Aleksib:n kanssa, joka käsitteli hänen taivaltaan G2:ssa, alla olevan linkin kautta.

Lue lisää: Pelaajatcom-haastattelu: Aleksi “Aleksib” Virolainen kertoo miten G2:lla menee – “kun ei toiminutkaan, niin oltiin vakavana”

Haastattelu

Suomalaisten palautteet ja odotukset, hyvät ja huonot, kotimaisia pelaajia kohtaan ykköstason Counter-Strikessa saapuvat nyt pitkälti yhteen ja samaan osoitteeseen. Koetko paineita asemastasi Suomen ainoana pelaajana CS:n kärjessä tällä hetkellä?

“En varsinaisesti koe paineita siitä, että olen ainoa suomalaispelaaja TOP30-joukkueessa. Miten siitä oikein voisikaan, välillä jopa tuntuu siltä, jostain syystä, että nyt on peräti helpompaa kuin silloin, kun meitä oli kymmenkunta suomalaista kärjessä. Mitä tarkoitan on se, että silloin harvoin pelaajilla oli olo, että meitä nyt todella tsempataan ja tuetaan, kun kerrankin on kotimaisia pelaajia kärjessä. Voi toki olla, että tähän mielikuvaan vaikuttaa se mitä on lukenut ja nähnyt ja vieläpä tietyistä paikoista, missä pieni negatiivinen vähemmistö voi olla äänekkäämpi kuin kannustavampi enemmistö”, Virolainen pohtii.

“Omasta puolestani Suomessa on paljon ihmisiä, jotka ovat kannattaneet pitkään, toki inhonneetkin, ja on niitä, jotka ovat aloittaneet vasta vastikää seuraamaan Counter-Strikeä ja tutustuneet kilpapelipuoleen mun kautta. Arvostan sitä jos suomalaiset jaksaa tsempata ja kannustaa, vaikka pelaajia ei isoissa turnauksissa nyt montaa ole.”

Suomalaisjoukkueen viimeisimmästä ykköstason mestaruudesta on kolme vuotta. Kuvassa vasemmalta lähtien allu, Sergej ja Aleksib. (Kuva: Blast)

 

ENCEn asema huipulla on jatkunut, mutta se vaati kansainvälisen joukkueen. HAVU kolkuttelee maailman ränkingin väärää päätä huolimatta Ottond:n lisäyksestä. Nuortakaan kynttäsukupolvea ei ole näkyvissä yksittäisiä pilkahduksia lukuunottamatta, mitä Suomen skenessä tapahtuu?

“Ollaan suomalaisten pelaajien osalta tultu nopeasti alas, nyt ei pelaa kärjessä lisäkseni kukaan muu. Ehkä on pari nimeä erilaisissa projekteissa, mutta hekään eivät ole olleet isoissa turnauksissa pitkään aikaan”, Virolainen luettelee.

“Relevantteja nimiä pelaa myös Suomessa, mutta jos totta puhutaan, se ei ole se paikka, jossa he varsinaisesti haluaisivat olla ja pysyä. Toki sieltä voi yksittäinen pelaaja ponnistaa, mutta olisi se hienoa nähdä, että joku kokonainen jengi etenisi huipulle tai pääsisi edes jostain karsinnnoista läpi. Silloin suomalaiset fanitkin saisivat sellaista boostia, että ‘vitsi noi pelaa nyt hyvin, vois kannattaa niitä’. Se on varmasti kuluttavaa pelaajille ja katsojille, kun mikään jengi ei pääse mihinkään.”

Aleksi Virolainen liittyi G2 Esportsin riveihin vuoden 2022 alussa. (Kuva: Pelaajatcom)

 

Virolainen tuo haastattelussa esille moneen otteeseen toiveensa, että jokin suomalaisjoukkue tai useampi pelaaja saisi tuulta alleen ja nousisi CS-skenen tietoisuuteen. Valitettavasti lähes kaikki potentiaaliset hiirinäppissankarit ovat kadoksissa.

“Oon jo aika pitkään miettinyt, että missä ne kaikki lupaavat pelaajat oikein ovat? Toki on Jeren pikkuveli Jimi “Jimpphat” Salo, kenestä ollaan paljon kavereiden kanssa puhuttu. Hän on pitkästä aikaa joku, josta meillä heräsi ajatus, että ‘ei vitsi, tää on oikeesti tosi hyvä’”, Aleksib jakaa.

“Nyt Jimpphat on Mouzin akatemiatiimissä, mutta toivon, että hän ei jää sinne loukkuun [virnistää]. Valitettavasti ei ollut suomalaisjoukkuetta, joka olisi voinut ottaa Jimpphatin, koska sillä kaverilla olisi potentiaalia tehdä Suomi-skenelle tosi hyvää. Toki hänen itsensä kannalta on järkevää hakea kansainvälisistä joukkueista kokemusta ja menestystä. Se on jotain mitä suomalaiset joukkueet ei juuri nyt voi tarjota.”

Aleksib:n mukaan tämän päivän uusien pelaajien tilanne eroaa esimerkiksi hänen omasta taustastaan selvästi. Kilpailun koventumisen lisäksi he eivät saa vastaavalla intesiteetillä kokemusta erilaisista turnauksista ja tapahtumista kuin aikoinaan Virolainen ensimmäisissä joukkueissaan.

“Kun pelasin HAVUssa vuonna 2017-2018, me voitettiin kaikki Suomessa. Vaikka kokoonpano välillä muuttui, tuli esimerkiksi Sergej ja Ottond mukaan, oltiin edelleen parhaita. Pelattiin kotimaan lisäksi onnistuneesti myös karsinnoissa ja päästiin jopa Starladder-turnaukseen Kiinaan. Meillä oli siis tuollaisia tärkeitä pieniä ‘valoa tunnelin päässä’ -momentteja, joita ei pitkään aikaan ole ollut suomalaisjoukkueilla. Toki maailmanlaajuinen koronapandemia ja isojen turnausjärjestäjien nykymuotoiset liigamallit ovat vaikuttaneet asiaan, mutta siitä huolimatta edes online-turnauksissa kotimaiset joukkueet eivät ole onnistuneet kerryttämään kunnolla kokemusta”, Aleksib harmittelee ja jatkaa.

“Seurasin aika tiiviisti majoreiden avoimia karsintoja. Hyvä että siellä oli edes joku suomalainen tiimi, joka edes pääsi ‘round of 16’ -peleihin eli matseihin, jotka näkyvät HLTV-sivustolla. Sama näkyy muissakin turnauksissa: on ihme, jos suomalainen joukkue pääsee edes suljettuun karsintavaiheeseen. Tulee sellainen olo, että pakkohan sen on syödä niitä pelaajia, etenkin niitä, jotka on aiemmin päässyt isompiin turnauksiin.”

HAVUn silloinen kokoonpano (Zoree, Slowi, xseveN, Aerial ja Jemi) nousi vuoden 2021 keväällä parhaimmillaan maailmanlistalla sijalle 14. Nyt joukkue on sijalla 94. (Kuva: HAVU)

 

Suurturnauksia ja -matseja major-finaalista alkaen nähneitä suomalaispelaajia ovat esimerkiksi Jani “Aerial” Jussila ja Sami “xseveN” Laasanen, jotka siirtyivät HAVUn CS:GO-joukkueeseen vuosien 2020-2021 vaihteessa.

“Molemmat on edelleen tosi hyviä, mutta heidän joukkueestaan puuttuu tietyt toimivan joukkueen palaset. Ehkä viimeisetkin siellä on viimein hyväksynyt sen ja joukkueeseen tehdään tarvittavia muutoksia”, Virolainen pohtii.

“Toki HAVUlla oli se hetki, kun ne oli maailman ranking-sijalla 14, mutta kun ei se oikein ole juttu, että millä ränkillä on, koska jos totta puhutaan niin iso kasa joukkueista pääsee automaattisesti hyville ränkeille, koska liigaslottien ansiosta ne pelaa koko ajan parhaissa turnauksissa.”

Tärkeämpää kuin ränkki olisi kerryttää kokemusta ja onnistua karsiutumaan parempiin turnauksiin ja yrittää menestymistä siellä. Aleksib näkee myös ruohonjuuritasolla huolestuttavia merkkejä: Suomesta puuttuu pelaajia ja osaamista kahden elintärkeän roolin osalta.

“Monet Suomi-tiimit tarvitsisivat esimerkiksi hyvän bossi-pelaajan, joita Suomessa on ihan tosi vähän, en tiedä miksi. Jos miettii vaikka itä-eurooppalaisia pelaajia, niin koko ajan tulee joku uusi. Nytkin se nuori Igor “Wonderful” Zhdanov pääsi FPL-ammattilaisliigaan [ja liittyi vastikää Antwerpenin major-pronssimitalistijoukkue Spiritiin]. Jokainen hyvä pelaaja sillä alueella tuntuu olevan bossi, kuten vaikkapa meidän Ilya”, Virolainen avaa viitaten uudeksi Aleksandr “S1mple” Kostylieviksi tituleerattuun Ilya “m0NESY” Osipoviin, joka on suomalaisen joukkuetoveri G2:ssa.

“Suomesta tulee mieleen AWP-pelaajien osalta Ottond, ZOREE, allu ja Spargo, mutta ei juuri uusia. Ja harva niistä harvoista uusista bossi-pelaajista ottaa sen askeleen, että ne kantaisi niiden jengiä, ei nyt totaalisesti, mutta niin hyvin, jotta ne huomattais jossakin. Joukkueet ja etenkin akatemiajengit ottavat helposti riskejä pelaajilla, kuten vaikkapa MOUZ Adam “torzsi” Torzsasin kohdalla tai aiemmin mainittu Wonderful ja monet muut, jotka kantoivat bossilla aiempia joukkueitaan. Mutta Suomessa jostain syystä ei ole löytynyt noita pelaajia ja siksi niiden potentiaalisen paikan ottaa esim. akatemiajengeissä joku muu”, Virolainen selittää.

“Ja toisekseen Suomesta ei löydy ‘liiduja’. Mulla on sellainen käsitys, että jengit vaihtelee IGL-roolin pelaajia fiiliksellä”, Virolainen kertoo ja avaa, että hänen yksi suurimpia onnenpotkujaan uran alussa oli pelaaminen joukkueiden kanssa, joihin kuului yhdistelmä ystäviä ja pelaajia jotka olivat valmiita harjoittelemaan yhdessä suuria määriä. Pelinsisäisen johtajan rooli ei ole helppo, joten oikea porukka mahdollisti kehittymisen.

“Pystyin olemaan oma itseni ja ympäristö tuki kehittymistä. Lisäksi meillä oli yksinkertaisesti hauskaa ja intoa kokeilla kaikenlaista. Ottokin tuli mukaan siten, että pelattiin kasuaalisti, Otto meidän tiimissä jonkun kaverin kautta, ja jossain kohtaa laitoin Ulille (Samu Leirilaakso) viestiä “tää äijä ei ammu ohi bossil” ja sitten me repeiltiin siitä. Kysyttiin Ottoa mukaan ja nyt tiedetään kuinka hyvä siitä lopulta tuli”, Aleksib virnistää.

“Eli mulla ja ehkä muillakin siihen aikaan pelaaminen ja harjoittelu sujui sulavasti ja mahdollisuuksia tuli ja niitä annettiin. Mutta nykyään, jos olet uusi IGL ja taustalla ei ole jengiä, kenen kanssa oot hieronu peliä kerrasta toiseen, ja sitten sä meet ekaan joukkueeseen, niin oletetaan, että sun pitäisi heti osata kaikki, vaikka eihän se edes voi olla mahdollista”, Virolainen havainnollistaa.

G2 valmiina toukokuun majoreille vuonna 2022. (Kuva: G2)

 

“En minäkään ollut aluksi kummoinen pelaaja, mutta mulla ja tiimikavereilla oli intoa, ja oli pakko harjotella ja kehittyä jotenkin. On esimerkiksi paljon helpompi olla kivääripelaaja, joka pitää huolen vaan omasta tontistaan. Vaikka rifle ei tekisi kovin hyvää työtä, mutta ei todella huonoakaan, niin ei sitä olla ensimmäisenä häätämässä tiimistä. Aletaan sen sijaan etsiä vikoja taktiikoista ja johtamisesta, jolloin IGL lähtee. On vaan sairaan vaikeeta olla hyvä pelinsisäinen johtaja ilman kokemusta, mutta harva tajuaa sen, ja kokemus ei kartu, jos IGL kerta toisensa jälkeen laitetaan ensimmäiseksi pölkylle”, Virolainen kuvainnollistaa.

Uusia CS-joukkueita ja -pelaajia Virolainen uskoo Suomesta vielä nousevan. Paljon hyviä asioita skenessä tapahtuukin sen mahdollistamiseksi. Esimerkiksi ENCE julkisti keväällä muodostavansa akatemiajoukkueen, jonka on tarkoitus muodostua lähtökohtaisesti suomalaispelaajista. Lisäksi Suomessa järjestetään syksyllä tähänastisesti suurin CS:GO LAN-tapahtuma koskaan, kun maailman huiput kokoontuvat Espooseen. Näkeekö G2:n kapteeni lääkettä miten joukkueet voisivat kehittyä vahvemmin?

“Kaikilla pitäisi olla tietynnäköinen vastuu joukkueesta ja halu auttaa jengii menemään eteenpäin. Se on tosi vaikeeta, mutta kannattaa”, Virolainen päättää.

Kuva: Pelaajatcom / Shot on Oneplus x Hasselblad

Luetuimmat nyt