Niko
Oman lapsen pelaamisharrastukseen voi olla vaikea suhtautua. Pelaaminen ei ole vielä kaikille tuttua, ja se voi näyttäytyä vieraana, jopa uhkaavana aktiviteettina. Vielä haastavampaa voi olla lähteä tukemaan nuorta, joka haluaa panostaa pelaamiseen kilpailullisesti. Tässä artikkelissa käymme lävitse, miten nuoren kilpapelaamiseen kannattaa suhtautua ja miten sitä voi tukea.
Kaikkein yksinkertaisimmillaan kilpapelaamista kannattaa tarkastella samalla tavalla kuin mitä tahansa kilpailullista harrastusta; jalkapalloa, keilausta, biljardia, shakkia, yms. Oleellista on ymmärtää, että nuorelle tämä on vakava asia. Pelaaminen ei ole enää vain rentoa ajanvietettä, vaan tapa haastaa ja kehittää itseään.
Tämän myötä nuori tulee vaatimaan tiettyä oman panostuksensa kunnioitusta. Samoin kuin nuorta ei tulisi pakottaa pois kentältä kesken jalkapallotreenien, ei ole myöskään reilua pakottaa tätä keskeyttämään (ennalta sovittua) peliharjoitusta kesken kaiken. Useimmiten kilpapelaavalla nuorella on myös velvoite joukkuetovereitaan kohtaan; tämän luotetaan olevan paikalla tukeakseen näiden harjoittelua tai jopa ottelumenestystä.
Nuorelle voikin olla avuksi, jos vanhempien kanssa sovitaan tietyt harjoitusajat. Tämä validoi kilpapelaamisharrastusta perheen keskuudessa ja samalla sitoo nuorta säännölliseen treeniaikatauluun.
Toisaalta on myös totta, ettei pelaamisen saa minkään muun aktiviteetin tavoin antaa häiritä yleistä elämänrytmiä. Koulu ja muut velvoitteet on hoidettava, samoin kuin säännöllinen unirytmi. Viimeisestä toki voidaan paikoitellen joutua joustamaan, mikäli aikatauluun kuuluu otteluita muilla aikavyöhykkeillä pelaavien joukkueiden kanssa.
Pelit itsessään eivät välttämättä ole vanhemmille tuttuja, ja voivat vaikuttaa kovin vierailta. Niihin kannattaa kuitenkin paneutua ainakin sen verran, että pelin perusajatus tulee tutuksi.
Nuorelle on varmasti tärkeää, että vanhemmat näkevät vaivaa oman harrastuksen voisi. Nuori voi myös olla halukas itse avaamaan harrastustaan vanhemmilleen. Parhaimmassa tapauksessa vanhempien voi jopa olla mahdollista seurata nuoren otteluita live-lähetysten kautta.
On odotettavaa, että kilpapelaamiseen kuuluu monen muun kilpahenkisen harrastuksen tavoin tunnekuohuja. Tämä pitää nuorelle sallia, mutta tunteet myös täytyy osata ohjata oikealla tavalla. Huutaminen ja toksinen käytös eivät kuulu harrastukseen. Nuorelle on hyvä kertoa, että hän voi purkaa omaa turhautumistaan ja murheitaan perheen kesken. Tukea tulee antaa niin ylä- kuin alamäissäkin.
On tärkeä ymmärtää, että vaikka pelaaminen tapahtuukin tietokoneen välityksellä, ovat ottelut ja niiden tuomat saavutukset aitoja. Ottelu- tai turnausvoitto on todiste paitsi nuoren taidoista, myös tämän harjoitusmoraalin ja työnteon tuomasta tuloksesta. Nämä ilot tulee ehdottomasti jakaa nuoren kanssa, sillä kyseessä on äärimmäisen tärkeä positiivinen kannuste.
Lähestulkoon kaikkiin harrasteisiin kuuluu jonkinlaisia varustekuluja. Vaikka kilpapelaaminen ehkä mielletäänkin kalliiksi harrastukseksi, ei se loppujen lopuksi ole niin hintava kuin suoralta kädeltä vaikuttaa. Aloittaessaan nuori voi hyvin käyttää itseltään tai perheeltään jo löytyvää tietokonetta. Hyviä kannustimia harrastuksen alkuun ovat kuitenkin pelaamiseen tarkoitettu näppäimistö ja hiiri. Peli itsessään ei taasen yleensä maksa muutamia kymppejä enempää.
Toki jos näyttää siltä, että nuori on mukana kilpapelaamisessa pidempään ja vakavalla mielellä, on oman, pelaamiseen tarkoitetun tietokoneen harkinta järkevää. Sekään ei loppupeleissä tule niin kalliiksi kuin moni muu harrastus: pätevän pelitietokoneen hinnaksi voidaan laskea noin 1000 euroa, ja se kestää ainakin 3-5 vuotta. Harrastuksen kuukausihinnaksi muodostuu siis noin 30 euroa. Lisäksi on hyvä muistaa, että laadukas tietokone on satsaus myös moneen muuhun aktiviteettiin.
Jossain vaiheessa nuori voi alkaa puhua kilpapelaamisesta vakavana uravalintana. Vanhempien on hyvä tunnustaa, että kyseessä on täysin mahdollinen mutta siltikin epävarma ammatti. Tällä tavoin se ei eroa vaikkapa muusikon tai näyttelijän urasta.
Nuoren haaveita ei tule murskata, mutta kuten elämässä yleensäkin, koulutus ja varasuunnitelmat ovat tärkeitä. E-urheiluala on myös vielä varsin ”villi”, joten vanhempien neuvonta voi olla elintärkeää sopimusasioiden, joukkuevalintojen ja muiden velvoitteiden kanssa.
Kaikkein tärkeintä vanhemman kannalta on olla läsnä lapsen peliharrastuksessa. Tarvittavan läsnäolon suuruus vaihtelee harrastuksen luonteen mukaan. Jotkut voivat nauttia pelaamisesta puhtaasti ”omana” juttunaan, mutta tällöinkin on hyvä tehdä selväksi, että mahdollisuus puhua ja hakea tukea harrastukseen on olemassa. Koskaan ei voida varmaksi tietää, millaisia haasteita tai mahdollisuuksia tulee vastaan.
Lisätietoa nuorten pelaamisesta tarjoaa esimerkiksi EHYT ry:n ylläpitämä Pelitaito.
